URATARINA
Tulipalojen sammuttelua ja aikataulujen sovittelua
– päivä Perustavan työnjohtajan matkassa
Teksti ja kuvat: Alina Korteniemi
Pääsin seuraamaan Kai Kulmalahden työpäivää syyskuisena maanantaina. Työpäivä alkoi kuudelta, sisälsi neljä työmaakäyntiä, vajaa 250 kilometriä ajoa, kymmeniä puheluita ja yhden liian suuren annoksen grilliruokaa.
Kello 5.30 Helsingin motarilla käy kova suihke. Maata rakentavat voimat vilistävät kahta kaistaa kohti etelää, kahta kohti pohjoista. Minun suunta on Lahdesta etelään, kohti Perustavan Mäntsälän yksikköä.
5.55 Hallilla on jo väkeä. Reippaimmat pakkaavat kärryä valmiiksi, jotta pääsevät aamun kuukausipalaverin jälkeen suoraan matkaan.
6.00 Ensimmäinen hallilla laittaa molemmat kahvinkeittimet porisemaan. Paahtuvan leivän ja tuoreen kahvin tuoksu houkuttelee asentajia valumaan pikkuhiljaa kahvihuoneeseen. Perustavan asentajilla on joka päivä mahdollisuus syödä aamupala hallilla.
”Rakenusalalla työnteon on totuttu olevan vahvasti aamupainoitteista. Meidän asentajat aloittavat aamun pääsääntöisesti täältä hallilta. Välillä jos työmaa on esimerkiksi Helsingin keskustassa, saattaa aamuruuhkissa ja muussa matkanteossa mennä sen verran aikaa, että asiakkaalle pitää erikseen ilmoittaa, että aloitamme työt kyllä aamulla, mutta työpäivän valmistelu ottaa oman aikansa”, Kai kertoo.
6.30 Kuukausipalaveri alkaa. Tapetilla on uusi yksikkömalli ja sen toimivuus sekä talven työmäärä.
Syksyn työtilanne näyttää hyvältä, töitä riittää. Mutta miten reagoidaan hiljenevään talveen?
”Hinnalla ei voida enää kilpailla, nyt erot tehdään laadun ja palvelun puolella. Pidetään mielessä, että asiakas maksaa lopulta meidän jokaisen palkan!” muistuttaa yksikön päällikkö Mika Kemppainen.
”Hinnalla ei voida enää kilpailla, nyt erot tehdään laadun ja palvelun puolella. Pidetään mielessä, että asiakas maksaa lopulta meidän jokaisen palkan!”
7.30 Eräs yhteistyökumppani tulee hallille kauppaamaan uutta sovellusta työvälineiden seurantaan. Kai ja toinen työnjohtaja, Jouni, empivät. Jaksaako asentajat tässä vaiheessa ottaa käyttöön uusia ohjelmia? Toisiko uusi järjestelmä lopulta säästöjä vai pelkkää lisätyötä?
Teen pienen tutkimuksen kahvihuoneessa ja kyselen, kuinka paljon asentajilla menee päivittäin aikaa tietojen kirjaamiseen, kuvien ottamiseen ja lähettämiseen ynnä muuhun raportointiin. Vastaus on, että noin tunti per päivä.
”Ei mitenkään liikaa”, kommentoi eräs työpari.
8.15 Kai saa päivän paperiasiat kuntoon ja sähköpostit luettua. Suuntaamme kohti ensimmäistä työmaata ja Helsinkiä. Puhelin soi tiuhaan tahtiin koko matkan ajan. Hetki sitten tietoon tullut sairastuminen ei onneksi sekoittanutkaan pakkaa kovin pahasti. Kaikilla aamulla työmaille lähteneillä työpareilla vaikuttaa olevan homma hanskassa.
Puheluissa kertaillaan tuleva viikon asioita.
”Miten viikko on lähtenyt käyntiin?”
”Ihan mukavasti, kaksi ja puoli tuntia päivää takana, eikä vielä mitään kauheita katastrofeja.”
9.05 Pistäydymme Vantaan uudella konttorilla. Kahvikupin äärellä vaihdetaan kuulumiset "kilpailevan yksikön" väen kanssa.
Sitten puhelin taas soi, Helsingin työmaalta kysellään apua.
”Paljonko tuossa valukorossa on pelivaraa?”
”Odottakaa hetki, ajan sinne, katsotaan kohta!”
10.05 Helsingin työmaalla homma näyttää olevan kunnossa, kerrostalo saa tukimuurinsa ajallaan. Seuraavaksi otamme suunnan kohti Porvoota.
Automatkan aikana ehdimme jutella monenlaista. Kain työhistoria Perustavalla on jo yhdeksän vuoden mittainen. Ensimmäiset viisi vuotta Kai oli asentajana, kunnes haki avoimeen hakuun tullutta työnjohtajan paikkaa.
”En muistaakseni edes sanonut talon sisällä kenellekään, että aion hakea tähän tehtävään. Pistin hakemuksen, kävin haastattelussa ja sain paikan. Alku oli aikamoista shokkihoitoa, mutta nyt neljän vuoden jälkeen on jo tunne, että tiedän mitä teen. Tässä hommassa pitää olla vähän yrittäjäluonnetta, en voi vetää tiukkaa rajaa sille, mihin kellonaikaan minulle saa soittaa. Toki saisin tehdä sen, mutta tämä tyyli sopii minulle. Vastaan puhelimeen aina. Työt eivät stressaa minua niin paljon, että valvoisin öitä niiden takia.”
”Työnjohtajana minun tehtävä on yrittää saada työpari ja työmaa kohtaamaan mahdollisimman hyvin. En usko mihinkään yläinen-alainen -jaotteluun. Minä toimin asentajien tukena ja apuna niin, että he voivat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin."
11.00 Porvoo. Yli kymmenen vuotta perustusten kanssa työskennelleet Joona ja Juuso rakentavat anturamuotteja tottunein ottein. Kai käy asentajien kanssa läpi loppuviikon ohjelmaa.
”Hei, meillä on kertynyt ylitöitä sen verran, että voisimme ottaa ensi perjantain mielellään vapaaksi.”
”Yritetään järjestää, eiköhän se onnistu.”
Kai kehuu Mäntsälän yksikön asentajia huippuammattilaisiksi.
”Työnjohtajana minun tehtävä on yrittää saada työpari ja työmaa kohtaamaan mahdollisimman hyvin. En usko mihinkään yläinen-alainen -jaotteluun. Minä toimin asentajien tukena ja apuna niin, että he voivat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Hyvä tiimityö perustuu ennen kaikkea luottamukseen ja toimivaan vuorovaikutukseen. Minä luotan, että asentajat hoitaa hommat niin kuin on sovittu ja he luottavat, että minulta voi kysyä apua. Viihdyn töissä todella hyvin. Vaikka edessä olisi jokin tiukempi palaveri esimerkiksi asiakkaan kanssa, on helpottavaa, että työkavereiden kanssa on aina mukavaa ja helppo olla.”
11.50 Lehtimäen grilli ja jauhelihaperunat. Betoniautoa odotellessa lounastamme Joonan ja Juuson kanssa. Tottuneempi grilliruokailija osaisi valita pienen annoksen, sillä iso annos todella on iso.
”Tänään pääseekin koiran kanssa hieman pidemmälle lenkille!”
Kai kertoo käyvänsä asentajien kanssa säännöllisesti kahvilla ja lounaalla. Ruoan ääressä asentajien toiveet ja huolet tulevat luontevasti esille.
”Kehityskeskusteluilla ja muilla virallisilla tapaamisilla on paikkansa, mutta yritän järjestää mieluummin arkisia tilanteita, joissa keskustella. Minun ei esimerkiksi olisi pakko aloittaa jokaista työpäivää hallilla kello kuusi, mutta haluan nähdä omaa porukkaa mahdollisimman usein.”
12.15 Lounaan jälkeen alkaa päivän toinen puhelinralli. Puhelin soi taukoamatta, kun ajelemme kohti Orimattilan työmaata.
”Hei, miten toimitaan? Siellä on valu jo käynnissä, mutta talotehtaalta ilmoittivat, että kuviin on tullut viime hetken muutoksia.”
Viime hetken suunnitelman muutoksia pohtiessa Kai soittaa vielä puhelun Helsingin työmaalle.
”Miten menee? Okei. Kyllä te siitä selviätte, rohkeasti vain.”
"Tarkka suunnittelu ja aikataulutus on isossa roolissa, kun työmaalla työskentelee monta toimijaa yhtäaikaisesti.”
13.00 Tilannekatsaus Orimattilan työmaalla. Kaikki näyttää hyvältä. Tontin pohja alkaa olla siinä kunnossa, että tontille voi tilata illaksi muotit. Näin ne ovat valmiina aamulla saapuvia asentajia varten.
Autoon istuessa Kai soittaa vielä Rudukselle ja ilmoittaa, että Lahden työmaalla ollaan valmiina valuhommiin.
”Parhaassa tapauksessa työpäivä on sellainen, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti ja aikataulussa, eikä kenenkään tarvitse selvitellä mitään hämminkejä. Inhottavimpia hetkiä ovat ne, jos vaikkapa sairaspoissaolon vaikutus lähtee kertautumaan ja meidän viivästyksen takia esimerkiksi talon pystytysryhmä joutuu odottamaan pystytyspäivänä. Tarkka suunnittelu ja aikataulutus on isossa roolissa, kun työmaalla työskentelee monta toimijaa yhtäaikaisesti.”
14.00 Nastolan Rakokiveen rakentuu uusi koulu. Mäntsälän kuudesta työparista kolme on ollut jo pidemmän aikaa kiinni tässä isossa projektissa.
”Isoilla työmailla pitää luovia sen suhteen, mikä on kiireellisintä. Toistaiseksi olemme pysyneet hyvin aikataulussa, jopa hieman edellä. Tätä ei tapahdu usein, sillä perustusten teolle ei yleensä jätetä suunnitteluvaiheessa yhtään ylimääräistä aikaa.”
15.20 Rakokiven työmaalla vierähtää yli tunti. Sumplitaan valuaikatauluja ja työmaan etenemistä. Rakokivestä lähdettäessä Kai soittaa vielä Helsingin työparille.
”No, miten selvisitte? Laittakaapa minulle kuva sieltä. Hyvä. Soitelkaa vielä illalla, jos tulee jotain.”
Otamme suunnan kohti Mäntsälän hallia.
15.44 Puhelu Lahden työmaalta. Betoniauto ei ole vieläkään tullut. Kai lupaa selvittää asian ja soittaa betonitehtaalle.
”Oletteko unohtaneet sen Perustavan Lahden kohteen? Siellä on äijät kohta kaks tuntia istunut autossa odottelemassa.”
Betonitehtaalta kerrotaan, että auto on juuri lähtenyt kohti työmaata. Kai ilmoittaa asian autossa odotteleville asentajille.
”Nämä on nihkeitä tilanteita, jos auto on pahasti myöhässä ja työmaalle on esimerkiksi tilattu tarkastusmittaus. Mittaajilla ei useinkaan ole aikaa tai kärsivällisyyttä odotella, jos joku on myöhässä. Silloin se homma siirtyy aina seuraavaan päivään ja siitä aiheutuu ylimääräistä jumppaamista aikataulujen kanssa.”
15.55 Saavumme Mäntsälän hallille, työpäivä alkaa kaarratella kohti loppuaan. Kyselen, oliko tämä ihan normaali maanantaipäivä.
”Aikalailla. Olisi tähän muutama nopeampaa reagointia vaativaa juttua vielä mahtunut, mutta mukavampi tietenkin ilman. Viiden tai kuuden maissa olen yleensä tällaisen normipäivän jälkeen kotona.”
Kai lähtee sisälle vielä hoitamaan muutamia sähköposteja. Minä lähden takaisin kohti Lahtea.
”Isoilla työmailla pitää luovia sen suhteen, mikä on kiireellisintä. Toistaiseksi olemme pysyneet hyvin aikataulussa, jopa hieman edellä. Tätä ei tapahdu usein, sillä perustusten teolle ei yleensä jätetä suunnitteluvaiheessa yhtään ylimääräistä aikaa.”
